Olen kuukauden-kahden aikana miettinyt ja päätin kirjoittaa tänne blogiini kirjeen mummolleni. Kirje on sellainen minkä olisin voinutkin hyvin lähettää, mutta ei se menisi enää perille. Joten päätin kirjoittaa blogipostauksen ja haluaisin uskoa että mummoni näkisi ja pystyisi lukemaan tämän. Parisen viikkoa sitten päätin että julkaisen tämän kirjeen mummoni syntymäpäivänä 29.8.
Hei Mummo!
En muista kesää tai ylipäätänsä vuotta enkä päivää milloin aloin käymään luonasi. Muistan että melkein joka kesä tulin Lappiin luoksesi. Joskus yksin, joskus perheen kanssa ja joskus vain Susannan kanssa kahdestaan. Ainoa kesä, tai oikeastaan vuosi, milloin en tullut oli se vuosi kun olin rippileirillä. Muutama vuosi myöheemmin harmitti etten tullut sinä vuonna.
Melkein aina kun olin luonasi menimmä kalaan tai hillaan, joskus mustikkaankin. Talvisin kävimme pilkillä. Teini-iässä en enää välittänyt pilkkimisestä, oli kylmä eikä kalaakaan meinannut tulla. En muista tuliko sitä kalaa ollenkaan pilkillä ollessamme. Kesällä pidin siitä kun kävimme kalassa, onkimassa ja myös verkoilla. Olisi pitänyt pyytää sinua opettamaan kokemaan verkkoja.
Muistatko sen kerran kun oltiin Saarijärvellä kalastamassa sinä kesänä kun Susanna ja minä saimme omat virvelit? Ne olivat lasten virvelit sellaiset lyhkäset punaiset. Kala tarttui virvelimeni uistimeen/koukkuun. Mietin et jäikö se johonkin kiveen kiinni. Mutta ei ollut jäänyt, hauki oli uistimessa kiinni. Muistan kun yritettiin väsyttää se ja lopulta siinä kävi niin että hauki katkas siiman. Sinne meni hauki ja sen suussa uistin.
On monia hyviä muistoja sinusta ja luotasi. Joskus taidettiin kokeilla rajoja Susannan, Osmon ja Irinan kanssa. Varsinkin silloin kun valvoimme myöhään. Mummo sinä olet yksi ihmisistä jotka kasvattivat minut. Olit tärkeä. Viime vuosina sinusta tuli yhä tärkeämpi. Vaikka et sitä ehkä uskokaan kun en soitellut hirveästi.
Niinkuin tätini Reija sanoi joskus. Olet teräsmummo/supermummo. Yli 80-vuotiaana jaksoit lapsenlapsiasi, jaksoit käydä pilkillä, verkoilla/kalassa ylipäätänsä ja marjassa. Kasvatit ja huolehdit omista lapsistasi ja lapsenlapsistasi. Huolehdit uksitakin silloin kun hän eli. Hoidit Nalle-koiraa ja iskänkin koiria.
Viimeksi kun olin luonasi keväällä 2017, kyselin nuoruudestasi ja lapsuudestasi vähän. Kunpa olisin kysynyt enemmän. Oli kiinnostavaa kuulla miten ukki päätyi pohjoiseen. Olisin halunnut tuntea sinut paremmin. Kuolemasi jälkeen olin vihainen, vihainen sinulle koska kuolit. Jokainen kuolee aikanaan. Oli sinun vuorosi mennä.
Toivon että sinulla on hyvä olla siellä taivaassa. Haluan uskoa että olet taivaassa. Ukki sai Rauhansa. Haluaisin uskoa että sinäkin olet saanut rauhan ja että nyt on hyvä olla. Pääsit miehesi, poikasi, vanhempiesi ja menneiden sisarrustesi luokse. Erja liittyi seuraasi elokuussa.
Kaikkea hyvää sinulle sinne taivaaseen! Hyvää syntymäpäivää mummo!
Olet aina minulle tärkeä ja rakastan sinua. Kunpa olisin kerennyt kertomaan sen sinulle.
keskiviikko 29. elokuuta 2018
keskiviikko 9. toukokuuta 2018
Avautumista, tunteita ja kuulumisia
Heissan taas!
Samaan aikaanon tapahtunut kaikenlaista ja ei mitään. Muutin huhti-toukokuun vaihteessa toiselle paikkakunnalle. Muutin asumaan yksin 34 neliöiseen yksiöön kissojeni kanssa. Talo valmistui tänä vuonna. Asunto ei ole täydellinen, koska oisin halunnut kaksioon ja vähän isompaan, mutta ei voi mitään.
Alkuvuosi oli vaikeaa aikaa, tarkemmin tammi-helmikuu. Mummoni menehtyi ja hautajaiset olivat helmikuussa. Mutta vuoden alussa on ollut hyviäkin aikoja. On ollut aikaa nähdä ystäviäni ja olen saanut uuden kaverin. Aloitin määräaikaisen työn huhtikuun alussa. Työpaikka oli sitä mitä kaipasin, sai muutakin tekemistä kuin laiskottelu, ajatteleminen ja tekemisen keksiminen.
Olen nytten asunut melkein 2 viikkoa uudessa asunnossa. Tunnen itteni yksinäiseksi, yksinäisemmäksi kuin pitkään aikaan. On outoa asua melkein 1½ vuoden jälkeen yksin. Useimmat kavereistani todennäköisesti pitävät enemmän viestien lähetttelystä kuin puhelimessa puhumisesta. Kaksi kaveriani tietääkseni puhuvat mielummin puhelimessa, mutta en voi kuitenkaan kokoajan heillekään soitella. Puhuin talvenaikana enemmän mutta nytten olen taas ollut hiljaisempi, mikä häiritsee. Haluaisin olla paljon sosiaalisempi ja puheliaampi, miksen vain pysty siihen? Siltä ainakin tuntuu. Tai sitten vain pysyn tutussa ja turvallisessa... En pysty olemaan sellainen minkälainen haluaisin olla.
Jouduin käymään työhöntulotarkastuksessa ja kävin jo siellä. Se terveydenhoitaja taisi olla hieman huolissaan alkoholin käytöästäni. Noh ei ole ensimmäinen. Siskoni Susanna ja äitini ovat olleet hieman huolissaan alkoholinkäytöstäni kevään aikana. Joo voin myöntää että olen juonut tavallista enemmän kuin vuosi sitten. En kuitenkaan juo päivittäin enkä edes viikottain. Ja tiedän aika hyvin missä menee rajani. En ole koskaan sammunut alkoholin takia.
Talven ja kevään aikana olen saanut kuulla siskoltani että olen itsekäs, etten ajattele ketään muuta ja että olen paska ihminen. Olen miettinyt että ehkä olenkin sellainen ihminen. Hän on sanonut mua myös vaikeaksi. Mutta sitten täitini ja yksi parhaimmista kavereistani ovat sanoneet etten ole vaikea ihminen. En tiedä sitten kuka on oikeassa. Olenko huono ihminen jos en suostu vahtimaan siskoni lapsia tai näkemään siskoani melkein joka viikko tai jos en suostu auttamaan aina?
Se uus tuttavuus josta tuli kaverini. Pidän hänestä ja haluaisin hengailla ja viettää muutenkin hänen kanssaan aikaa. Hän on mielenkiintoinen ja aika menevä ihminen, erilainen verrattuna muhun. Mutta jonkun aikaa on tuntunut siltä että hän ei ehkä halua tekemisissä vapaa-ajallaan kanssani. Mutta on hyvin mahdollista että olen väärässä. Ja jokaisella on se oma elämänsä, omat kaverit ja ystävät.
Mummon kuolema, luulin että romahtaisin kokonaan, en ole kuitenkaan vielä omasta mielestäni kunnolla romahtanut. Välillä, ehkä joka toinen tai joka kolmas päivä mummoni tulee mieleeni. Joskus on että saatan itkeä tunnin tai enemmän joskus vähemmän. Jo muutama vuosi sitten ajattelin että kun mummoni joskus tulee kuolemaan, ni todennäköisesti romahtaisibn pahasti, mutta niin ei ole käynyt. Ehkä niin ei edes tapahdukkaan ku odotan sitä. Mummoni oli minulle viime vuosina todella tärkeä, en saanut sitä kuitenkään hänelle kerrottua. On huono omatunto kun en käynyt hänen luonaan kuin noin kerran vuodessa ja soittelin todella harvoin. Viimeksi puhuin hänen kanssaan viime jouluna. Jo viime keväänä kun olin käymässä minulla oli ajatuksissa että pitäisi kertoa kuinka tärkeä hän on minulle, en kuitenkaan saanut sanottua sitä. Mummo oli viimeinen isovanhempi joka minulla oli. Hautajaiset sujuivat aluksi hyvin. Lopussa kuitenkin oli isälläni ja hänen sisarruksillaan riitaa. Siskoni avasi suunsa ja sanoi suorat sanat. Hänellä meni hermot. JA ne sanat mitkä hän sanoi olivat todennäköiset samat tai suht samanlaiset mitkä ite olisin sanonut jos oisin uskaltanut avata suuni, sen sijaan itkin vain. Se oli mummon päivä. Miksi silloin pitää alkaa riitelemään tai haastamaan riitaa?
Maaliskuusta alkaen on tullut lisää mietittävää. Olen miettinyt mutta en ole muuttanut mieltäni yhden asian suhteen. Myönnän että hetken mietin toisin mutta päädyin kuitenkin takaisin ensimmäiseen vaihtoehtoon mikä tuli mieleeni. Tiedän että isäni ei tule olemaan tyytyväinen päätökseeni. Mutta se on minun päätökseni. Olen täysi-ikäinen eivätkä vanhempani voi päättää puolestani. Joskus toivoisin että olisin alaikäinen, ei tarvitsisi mietttiä ja päättää itse vaikeista asioista.
Tää oli nähtävästi tälläinen avautuminen. Sori jos jotakuta ei mielytä mutta voi voi.
Hyvää kevättä kaikille!
Samaan aikaanon tapahtunut kaikenlaista ja ei mitään. Muutin huhti-toukokuun vaihteessa toiselle paikkakunnalle. Muutin asumaan yksin 34 neliöiseen yksiöön kissojeni kanssa. Talo valmistui tänä vuonna. Asunto ei ole täydellinen, koska oisin halunnut kaksioon ja vähän isompaan, mutta ei voi mitään.
Alkuvuosi oli vaikeaa aikaa, tarkemmin tammi-helmikuu. Mummoni menehtyi ja hautajaiset olivat helmikuussa. Mutta vuoden alussa on ollut hyviäkin aikoja. On ollut aikaa nähdä ystäviäni ja olen saanut uuden kaverin. Aloitin määräaikaisen työn huhtikuun alussa. Työpaikka oli sitä mitä kaipasin, sai muutakin tekemistä kuin laiskottelu, ajatteleminen ja tekemisen keksiminen.
Olen nytten asunut melkein 2 viikkoa uudessa asunnossa. Tunnen itteni yksinäiseksi, yksinäisemmäksi kuin pitkään aikaan. On outoa asua melkein 1½ vuoden jälkeen yksin. Useimmat kavereistani todennäköisesti pitävät enemmän viestien lähetttelystä kuin puhelimessa puhumisesta. Kaksi kaveriani tietääkseni puhuvat mielummin puhelimessa, mutta en voi kuitenkaan kokoajan heillekään soitella. Puhuin talvenaikana enemmän mutta nytten olen taas ollut hiljaisempi, mikä häiritsee. Haluaisin olla paljon sosiaalisempi ja puheliaampi, miksen vain pysty siihen? Siltä ainakin tuntuu. Tai sitten vain pysyn tutussa ja turvallisessa... En pysty olemaan sellainen minkälainen haluaisin olla.
Jouduin käymään työhöntulotarkastuksessa ja kävin jo siellä. Se terveydenhoitaja taisi olla hieman huolissaan alkoholin käytöästäni. Noh ei ole ensimmäinen. Siskoni Susanna ja äitini ovat olleet hieman huolissaan alkoholinkäytöstäni kevään aikana. Joo voin myöntää että olen juonut tavallista enemmän kuin vuosi sitten. En kuitenkaan juo päivittäin enkä edes viikottain. Ja tiedän aika hyvin missä menee rajani. En ole koskaan sammunut alkoholin takia.
Talven ja kevään aikana olen saanut kuulla siskoltani että olen itsekäs, etten ajattele ketään muuta ja että olen paska ihminen. Olen miettinyt että ehkä olenkin sellainen ihminen. Hän on sanonut mua myös vaikeaksi. Mutta sitten täitini ja yksi parhaimmista kavereistani ovat sanoneet etten ole vaikea ihminen. En tiedä sitten kuka on oikeassa. Olenko huono ihminen jos en suostu vahtimaan siskoni lapsia tai näkemään siskoani melkein joka viikko tai jos en suostu auttamaan aina?
Se uus tuttavuus josta tuli kaverini. Pidän hänestä ja haluaisin hengailla ja viettää muutenkin hänen kanssaan aikaa. Hän on mielenkiintoinen ja aika menevä ihminen, erilainen verrattuna muhun. Mutta jonkun aikaa on tuntunut siltä että hän ei ehkä halua tekemisissä vapaa-ajallaan kanssani. Mutta on hyvin mahdollista että olen väärässä. Ja jokaisella on se oma elämänsä, omat kaverit ja ystävät.
Mummon kuolema, luulin että romahtaisin kokonaan, en ole kuitenkaan vielä omasta mielestäni kunnolla romahtanut. Välillä, ehkä joka toinen tai joka kolmas päivä mummoni tulee mieleeni. Joskus on että saatan itkeä tunnin tai enemmän joskus vähemmän. Jo muutama vuosi sitten ajattelin että kun mummoni joskus tulee kuolemaan, ni todennäköisesti romahtaisibn pahasti, mutta niin ei ole käynyt. Ehkä niin ei edes tapahdukkaan ku odotan sitä. Mummoni oli minulle viime vuosina todella tärkeä, en saanut sitä kuitenkään hänelle kerrottua. On huono omatunto kun en käynyt hänen luonaan kuin noin kerran vuodessa ja soittelin todella harvoin. Viimeksi puhuin hänen kanssaan viime jouluna. Jo viime keväänä kun olin käymässä minulla oli ajatuksissa että pitäisi kertoa kuinka tärkeä hän on minulle, en kuitenkaan saanut sanottua sitä. Mummo oli viimeinen isovanhempi joka minulla oli. Hautajaiset sujuivat aluksi hyvin. Lopussa kuitenkin oli isälläni ja hänen sisarruksillaan riitaa. Siskoni avasi suunsa ja sanoi suorat sanat. Hänellä meni hermot. JA ne sanat mitkä hän sanoi olivat todennäköiset samat tai suht samanlaiset mitkä ite olisin sanonut jos oisin uskaltanut avata suuni, sen sijaan itkin vain. Se oli mummon päivä. Miksi silloin pitää alkaa riitelemään tai haastamaan riitaa?
Maaliskuusta alkaen on tullut lisää mietittävää. Olen miettinyt mutta en ole muuttanut mieltäni yhden asian suhteen. Myönnän että hetken mietin toisin mutta päädyin kuitenkin takaisin ensimmäiseen vaihtoehtoon mikä tuli mieleeni. Tiedän että isäni ei tule olemaan tyytyväinen päätökseeni. Mutta se on minun päätökseni. Olen täysi-ikäinen eivätkä vanhempani voi päättää puolestani. Joskus toivoisin että olisin alaikäinen, ei tarvitsisi mietttiä ja päättää itse vaikeista asioista.
Tää oli nähtävästi tälläinen avautuminen. Sori jos jotakuta ei mielytä mutta voi voi.
Hyvää kevättä kaikille!
perjantai 16. joulukuuta 2016
Heissan taas!
Tiedän että aikaa on kulunut paljonkin viime päivityksestä. Mutta nyt on ainakin jotain kerrottavaa. En muista aivan kaikkea mitä on tapahtunut mutta tärkeimmät muistan.
Kesällä olin ystäväni kanssa Linnanmäellä. Myöhemmin kesällä olinkin äitini, vanhimman siskoni ja hänen poikiensa kanssa Särkänniemessä. En tiedä miten siskoni sai minut muutamaan aivan hirveään laitteesee, toista kertaa en suostu menemään niihin. Muutama päivä Särkänniemen reissun jälkeen olikin rakkaan serkkuni häät. Häät olivat kauniit ja serkkuni häämekko oli myös todella kaunis. Kaikista tärkeintä oli että serkkuni näytti onnelliselta ja olen varma että hän oli myös onnellinen.
Syyskuussa minulle tuli 2 ihanaa kissaa, Minni ja Mimosa. He molemmat ovat noin 2-vuotiaita. Minnistä ja Mimosasta tuli minulle tärkeät lyhyessä ajassa. Lähdin syyskuussa myös käymään Lapissa siskoni Suskin ja hänen tyttärensä kanssa. Matkustimme yöjunalla Rovaniemelle ja isämme tuli hakemaan meidät autolla, jatkoimme Ivaloon saakka. Yövyimme matkan ajan tätimme luona, missä mummonikin väliaikaisesti asui. Mummolassa oli nimittäin remontti keittiössä ja vessassa. Kävimme kyllä tekemässä päiväreissun Partakossa. Kävimme myös puolukassa, mutta saaliini jäi pieneksi koska en jaksanut jossain vaiheessa enää kerätä. Palattuani Lapista menin kotiin ja kissanikin pääsi uuteen kotiin Porvooseen, he olivat olleet äitini luona hoidossa.
Marraskuussa aloin etsimään ystäväni kanssa kämppää ja saimmekin asunnon. Muutimme joulukuun alussa kämppiksiksi ja saimme asumismenot pienemmiksi. Kissani muuttivat mukanani. Uudesta kodista en laita kuvia, ainkaan vielä. Katsotaan joskus tulevaisuudessa jos saisin aikaiseksi.
Pahoittelen sitä etten ole laittanut Porvoon kämpästä kuvia, ne jäi nytten laittamatta mutta toivottavasti se ei haittaa. En usko että kirjoitan uutta postausta tämän vuoden puolella joten toivotan teillle kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista uutta vuotta!
Tiedän että aikaa on kulunut paljonkin viime päivityksestä. Mutta nyt on ainakin jotain kerrottavaa. En muista aivan kaikkea mitä on tapahtunut mutta tärkeimmät muistan.
Kesällä olin ystäväni kanssa Linnanmäellä. Myöhemmin kesällä olinkin äitini, vanhimman siskoni ja hänen poikiensa kanssa Särkänniemessä. En tiedä miten siskoni sai minut muutamaan aivan hirveään laitteesee, toista kertaa en suostu menemään niihin. Muutama päivä Särkänniemen reissun jälkeen olikin rakkaan serkkuni häät. Häät olivat kauniit ja serkkuni häämekko oli myös todella kaunis. Kaikista tärkeintä oli että serkkuni näytti onnelliselta ja olen varma että hän oli myös onnellinen.
Syyskuussa minulle tuli 2 ihanaa kissaa, Minni ja Mimosa. He molemmat ovat noin 2-vuotiaita. Minnistä ja Mimosasta tuli minulle tärkeät lyhyessä ajassa. Lähdin syyskuussa myös käymään Lapissa siskoni Suskin ja hänen tyttärensä kanssa. Matkustimme yöjunalla Rovaniemelle ja isämme tuli hakemaan meidät autolla, jatkoimme Ivaloon saakka. Yövyimme matkan ajan tätimme luona, missä mummonikin väliaikaisesti asui. Mummolassa oli nimittäin remontti keittiössä ja vessassa. Kävimme kyllä tekemässä päiväreissun Partakossa. Kävimme myös puolukassa, mutta saaliini jäi pieneksi koska en jaksanut jossain vaiheessa enää kerätä. Palattuani Lapista menin kotiin ja kissanikin pääsi uuteen kotiin Porvooseen, he olivat olleet äitini luona hoidossa.
Marraskuussa aloin etsimään ystäväni kanssa kämppää ja saimmekin asunnon. Muutimme joulukuun alussa kämppiksiksi ja saimme asumismenot pienemmiksi. Kissani muuttivat mukanani. Uudesta kodista en laita kuvia, ainkaan vielä. Katsotaan joskus tulevaisuudessa jos saisin aikaiseksi.
Pahoittelen sitä etten ole laittanut Porvoon kämpästä kuvia, ne jäi nytten laittamatta mutta toivottavasti se ei haittaa. En usko että kirjoitan uutta postausta tämän vuoden puolella joten toivotan teillle kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista uutta vuotta!
perjantai 18. maaliskuuta 2016
Kuulumisia
Yli puolen vuoden aikana ei ole paljoonkaan tapahtunut. Lintsillä ja laivalla on tultu käytyä pari kertaa. Enkä ole vielä hankkinut kissanpentua.
Uutena vuotena olin vanhimman siskoni ja hänen lastensa kanssa risteilyllä, menimme Ruotsiin. En ole muistaakseni koskaan ennen matkustanut tunnelbanalla ruotsissa. Ruotsin matka meni hyvin. Laivalla oli mielestäni hyvää ruokaa, voisin vaikka pari kertaa viikossa syödä laivan ruokaa, jos olisi mahdollista. Äitini muutti pois omakotitalosta kerrostaloon. Leevi, kissa, muutti nyt maaliskuun alussa serkkuni luokse. Oli vaikeaa viedä Leevi uuteen kotiin, olinkin huolissani seuraavan yön ja päivän kissasta. Onneksi voin mennä serkkuni luo kylään ja nähdä Leeviä.
Kevät on tullut ja odottelen että lumet sulaisivat. Vaikka on mielestäni kivaa kun on ollut lunta.
Tälläinen postaus täälä kertaa, ehkä seuraavaan postaukseen saisin kuvia kodistani... En kuitenkaan lupaa mitään.
Uutena vuotena olin vanhimman siskoni ja hänen lastensa kanssa risteilyllä, menimme Ruotsiin. En ole muistaakseni koskaan ennen matkustanut tunnelbanalla ruotsissa. Ruotsin matka meni hyvin. Laivalla oli mielestäni hyvää ruokaa, voisin vaikka pari kertaa viikossa syödä laivan ruokaa, jos olisi mahdollista. Äitini muutti pois omakotitalosta kerrostaloon. Leevi, kissa, muutti nyt maaliskuun alussa serkkuni luokse. Oli vaikeaa viedä Leevi uuteen kotiin, olinkin huolissani seuraavan yön ja päivän kissasta. Onneksi voin mennä serkkuni luo kylään ja nähdä Leeviä.
Kevät on tullut ja odottelen että lumet sulaisivat. Vaikka on mielestäni kivaa kun on ollut lunta.
Tälläinen postaus täälä kertaa, ehkä seuraavaan postaukseen saisin kuvia kodistani... En kuitenkaan lupaa mitään.
sunnuntai 2. elokuuta 2015
On tapahtunut melko paljon kun viimeksi kirjoittelin tänne. Aloitin toukokuussa työt ja työt kestää melkein elokuun loppuun. Mutta vielä suurempi muutos elämässäni tapahtui kesäkuussa. Hain asuntoa porvoosta ja sainkin asunnon. Pääsin muuttamaan omilleni. Muutin 33,5 neliöiseen yksiöön kerrostalon ensimmäiseen kerrokseen. Voin sanoa että olen viihtynyt asua täällä, mitä nyt välillä yksinäistä. Suunnitelmissa olisi hankkia kissanpentu, toivottavasti jo syksyllä. Minulla ei ole pahemmin hajuakaan mitä teen loppuvuotena, töitä pitäisi hakea ja käydä ulkona. Mutta ei siinä varmaan mikään muu auta vaan pitää laittaa niitä työhakemuksia. Oma asunto merkitsee minulle paljon, omaa rauhaa ja saa tehdä asiat silloin kuin huvittaa. Huonoja puoliakin löytyy yksinasumisesta.
Tälläinen pikainen postaus tällä kertaa. En tiedä milloin seuraavan kerran kirjoittelen postausta. Sen voin luvata että laitan asunnostani kuvia jossakin vaiheessa.
Tälläinen pikainen postaus tällä kertaa. En tiedä milloin seuraavan kerran kirjoittelen postausta. Sen voin luvata että laitan asunnostani kuvia jossakin vaiheessa.
maanantai 27. huhtikuuta 2015
Vastavalmistunut
Onpas kulunut pitkä aika kun viimeksi kirjoittelin tänne. Noh ei oo ollut oikeastaan mitään kerrottavaa. Viime perjantaina valmistuin puutarhuriksi ja ajallaan. Mutta ei musta tunnu yhtään erilaiselta. Töitä olen hakenut mutta en ole vielä saanut. Suunnitelmissani olisi että pidän välivuoden ja ensi keväänä hakisin Inarinsaamea opiskelemaan Saamelaisalueenkoulutuskeskukseen. Mutta ei ole oikeastaan muuta suunnitelmia tulevaisuudelle, paitsi oma kämppää sitten kun on töitä ja rahaa.
Pidin valmistujaisjuhlat, oikeastaan kahvit, lauantaina. En ollut perjantai-launatai välisenä yönä nukkunut yhtään joten meninkin lauantaina alkuillasta kai nukkumaan. Kummitätini tuli herättämään kun olin kai nukkunut 1½ tuntia. Olin jonkun aikaa hereillä ja söin mutta menin sitten taas nukkumaan ja kello taisi olla puoli kahdeksan. Nukuinkin sitten aamuun asti.
Ei tässä sitten kummempaa mutta yritän kirjoittaa useammin jos vain keksin jotain kirjoitettavaa. :)
Pidin valmistujaisjuhlat, oikeastaan kahvit, lauantaina. En ollut perjantai-launatai välisenä yönä nukkunut yhtään joten meninkin lauantaina alkuillasta kai nukkumaan. Kummitätini tuli herättämään kun olin kai nukkunut 1½ tuntia. Olin jonkun aikaa hereillä ja söin mutta menin sitten taas nukkumaan ja kello taisi olla puoli kahdeksan. Nukuinkin sitten aamuun asti.
Ei tässä sitten kummempaa mutta yritän kirjoittaa useammin jos vain keksin jotain kirjoitettavaa. :)
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Lapin matka lähenee loppuaan...
Nyt on jo taas lauantai. Olen ollut mummolassa yli viikon. Viikon ilman kauppoja, viikon ilman coca-colaa. Okei kyl se tekee ihan hyvää olla viikko ilman kauppoja ja coca-colaa. Tällä viikolla on muutamana päivänä paistanut aurinko. Ulkona on kaunista, paljon erilaisempaa kuin Etelä-Suomessa.
Olen taas alkanut miettimään, pitäisikö minun alkaa opiskella saamen kieltä. Ala-asteesta lähtien olen halunnut opiskella sitä. Pitäisi vain päättää et haenko Sakk:iin opiskelemaan vaiko enkö. Eihän se inarinsaamen kielen ja kulttuurin koulutus kestä kuin vain vuoden. Mutta toisaalta voisin hakea Sakk:iin opiskelemaan merkonomiksi. Ehkä pitää vielä miettiä...
Olen taas alkanut miettimään, pitäisikö minun alkaa opiskella saamen kieltä. Ala-asteesta lähtien olen halunnut opiskella sitä. Pitäisi vain päättää et haenko Sakk:iin opiskelemaan vaiko enkö. Eihän se inarinsaamen kielen ja kulttuurin koulutus kestä kuin vain vuoden. Mutta toisaalta voisin hakea Sakk:iin opiskelemaan merkonomiksi. Ehkä pitää vielä miettiä...
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Olen ollut nytten muutaman päivän Lapissa. Lähdin torstaina yöjunalla lappiin ja saavuin seuraavana aamuna Rovaniemelle. Vaihdoin bussiin ja olin yhden aikaan Ivalossa. Matka ei tietenkään päättynyt siihen. Kävin serkkuni(tietääkseni se oli mun serkkuni) ja mummoni kanssa kaupassa. Näin serkkuni ja yhden tädeistäni siellä. Noh matka jatkui pian. Lähimme serkkuni ja mummoni kanssa ajelemaan kohti mummolaa, Partakkoa. Matka kesti omasta mielestäni aika kauan, noin tunnin. Olin väsynyt ja en saanut nukuttuu autossa. Tapanani on valvoa ja seurata missä mennään jos olen auton kyydissä. Saavuimmen mummolaan ja meninkin sitten illalla muistaakseni jo 7 nukkumaan.
Lauantaina heräsin joskus aamusta-aamupäivällä ja nukuin yli 12 tuntia. Nukuin hyvin, oli paljon parempi nukkua sängyssä kuin junassa penkillä. Serkullani on koira, ja koira oli aika iso mutta ihana. Iltapäivästä tai alkuillasta yksi tädeistäni tuli käymään.
Tänään, Sunnuntaina, kävin kävelemässä. Tääl on niin paljon lunta ja alkuillasta alkoi satamaan lisää lunta. Minulla on vieläkin kesken kirja nimeltä Kirjavaras, aloitin sen lukemisen varmaan noin puoli vuotta sitten ja en ole päässyt pitkälle. Olen nähnyt sen leffan mutta en pitänyt siitä niin hirveästi. Kirjakin vaikuttaa vähän tylsältä mutta aion lukea sen loppuun tänä vuonna.
Lauantaina heräsin joskus aamusta-aamupäivällä ja nukuin yli 12 tuntia. Nukuin hyvin, oli paljon parempi nukkua sängyssä kuin junassa penkillä. Serkullani on koira, ja koira oli aika iso mutta ihana. Iltapäivästä tai alkuillasta yksi tädeistäni tuli käymään.
Tänään, Sunnuntaina, kävin kävelemässä. Tääl on niin paljon lunta ja alkuillasta alkoi satamaan lisää lunta. Minulla on vieläkin kesken kirja nimeltä Kirjavaras, aloitin sen lukemisen varmaan noin puoli vuotta sitten ja en ole päässyt pitkälle. Olen nähnyt sen leffan mutta en pitänyt siitä niin hirveästi. Kirjakin vaikuttaa vähän tylsältä mutta aion lukea sen loppuun tänä vuonna.
tiistai 23. joulukuuta 2014
tiistai 14. lokakuuta 2014
Syyskuulumisia
Mihin tämä viikko on oikein mennyt? Viikko meni nopeasti, valitettavasti. Lähdin 6.10. lentäen Ivaloon, minun oli tarkoitus mennä viikoksi mummoni luokse Partakkoon mutta matka jäikin Ivaloon. Mummoni oli joutunut edellisellä viikolla vuodeosastolle, joten jäin serkkuni luokse Ivaloon. Jännitin lentämistä aika paljon, koska viimeksi kun lensin ni siitä oli jo 7½ vuotta. Lähtöselvitys oli muuttunut samoin lentokone. Ivalon kenttäkin, koska sitä rakennusta laajennetaan. Serkkuni tuli hakemaan minut kentältä. Kävimme vähän myöhemmin katsomassa mummoa vuodeosastolla. Minua ahdisti käydä katsomassa häntä siellä, osasyynä taisi olla pelko siitä että hän kuolisi.
Olin Ivalossa viikon ja sinä aikana näin 4 tätiäni. Katsoin yhden tätini luona yhtä valokuvakirjaa serkustani joka kuoli keväällä. Meinasin alkaa itkemään mutta en kuitenkaan alkanut. Lunta satoi yhtenä päivänä ainakin ja olin innoissani vaikka lunta ei tullut kuin vain vähän. Miten ihminen voikaan olla innoissaan lumesta?
Eilen lensin takaisin Etelä-Suomeen, palasin kotiin. Oisin voinut olla pitempäänkin Lapissa mutta lentolippuni oli maanantaiksi. Ehkä sitten seuraavan kerran olen Lapissa parisen viikkoa.
Oisin halunnut mennä mummolaan, olisin halunnut juosta metässä ja harjuilla. Olisin halunnut soutaa ja ajaa moottorikelkalla. Olisin halunnut käydä tervehtimässä isotätiäni Lempiä ja hänen koiraansa. Jonain päivänä menen mummolaan ja juoksen harjulla ja metässä. Toivon vain että mummoni paranee eikä enään sairastu.
Minulla on tämä viikko syyslomaa. En ole varma mitä tekisin mutta pitäisi tehdä noita koulutehtäviä että saisin ne ajoissa tehtyä. Pitäisi nähdä ystäviäkin. Puoli vuotta enään, sitten valmistun puutarhuriksi, ainakin näillä näkymin.
Olin Ivalossa viikon ja sinä aikana näin 4 tätiäni. Katsoin yhden tätini luona yhtä valokuvakirjaa serkustani joka kuoli keväällä. Meinasin alkaa itkemään mutta en kuitenkaan alkanut. Lunta satoi yhtenä päivänä ainakin ja olin innoissani vaikka lunta ei tullut kuin vain vähän. Miten ihminen voikaan olla innoissaan lumesta?
Eilen lensin takaisin Etelä-Suomeen, palasin kotiin. Oisin voinut olla pitempäänkin Lapissa mutta lentolippuni oli maanantaiksi. Ehkä sitten seuraavan kerran olen Lapissa parisen viikkoa.
Oisin halunnut mennä mummolaan, olisin halunnut juosta metässä ja harjuilla. Olisin halunnut soutaa ja ajaa moottorikelkalla. Olisin halunnut käydä tervehtimässä isotätiäni Lempiä ja hänen koiraansa. Jonain päivänä menen mummolaan ja juoksen harjulla ja metässä. Toivon vain että mummoni paranee eikä enään sairastu.
Minulla on tämä viikko syyslomaa. En ole varma mitä tekisin mutta pitäisi tehdä noita koulutehtäviä että saisin ne ajoissa tehtyä. Pitäisi nähdä ystäviäkin. Puoli vuotta enään, sitten valmistun puutarhuriksi, ainakin näillä näkymin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)